lauantai 23. helmikuuta 2013

Um semana de minha vida.

Niin paljon ehtii taalla tapahtua, etta ajattelin pienten hauskojen sattumusten sijaan kertoa millainen on minun normaali viikkoni.

Maanantai aamuisin lahdemme kaupungin keskustaan torille. Ostamme sielta koko viikon ruuat, lahinna kasviksia ja hedelmia. Koko kaupungin asukkaat tulevat maanantaiaamuisin markkinoille, silla (kuten itse huomasimmekin jo nalissamme) loppuviikosta kaupat ovat aivan tyhjat. Kesaloma on viimeinkin ohi, ja koulut ja paivakoti ovat viimeinkin auenneet. Naapurissamme siis sijaitsee Capim Grosson ainoa paivakoti, ja kylla huomasi kun sen toiminta jatkui. Aamuisin lasten itkun melutaso on korvia sarkeva useamman tunnin ajan. Iltapaivalla sielta saatta jopa kuulua naurua. Ensi viikosta lahtien alan maanantaisin kayda katsomassa mika meno ja meininki siella on. Saa nahda missa vaiheessa sita menee hermot kun koko ajan pyorii lasten kanssa :) Maanantai-iltapaivisin eras paikallinen kaveri pitaa meille myos portugalin oppitunteja.

Tiistaisin minulla on englannin tunnit lasten kanssa. Tahan mennessa jokainen tunti on ollut oma shownsa. Lapset on pistetty neljaan eri ika/osaamisluokkaan, ja olemme jokaiselle ryhmalle opettaneet vahan eri asioita jo olemassa olevien taitojen pohjalta. Meidan iloksemme sitten nama lapsen melkeimpa viikoittain vaihtavat ryhmaa, joten he joko kirjoittavat samoja asioita ylos useampaan otteesen tai skippaavat jonkin asian kokonaan. Koska tama lasten ryhmien sekoittuminen sai meidatkin sekaisin, unohdimme sitten pistaa ylos, mita opetimme millekkin ryhmalle. Viimeksi sitten aloimme kyselemaan lapsilta asioita, mita emme olleet heille edes opettaneet... Kyllahan me kertaamme samoja asioita viikkoja, tai niin kauan kunnes kaikki ne oppivat, joten loppujen lopuksi ei mikaan asia jaa oppimatta. Yhteen naista neljasta ryhmasta ei ole ilmoittautunut yhtaan lasta, ja ennen tunteja aina varmistamme onko sinne tulossa ketaan vai onko meilla "vapaata". Tietenkin olemme valmiusasemissa jos joku sattuu vain ilmestymaan paikalle. Viime viikolla sitten tahan "vapaa"tuntiin ilmestyi nelja lasta ilman ilmoittautumista. Minuutissa sitten haimme kaiken materiaalin ja olimme valmiita aloittamaan tunnin. (On hieman typeraa alkaa tassa vaiheessa tekemaan jonkin ryhman kanssa sellaisia asioita, mitka muut ryhmat tekivat jo tammikuussa. Eipa meilla ole kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa alusta.) Tilanne oli hieman kaoottinen, ihmisia pyori siella sun taalla, lapsia tuli ja meni, vanhemmat keskustelivat kanssamme tuntien aloitusajoista ja pomomme pyori eestaas jarjestaen kaikki uudet oppilaat oikeisiin luokkiin. Kun sitten aloitimme tuntimme, kaikki lapset tultiin hakemaan pois luokasta ja siirrettiin seuraavalle tasolle. Vahan ajan kuluttua eras pieni poika kaveli luokkaan pitaen aitiaan kadesta kiinni, ja aiti tosiaan istui koko tunnin poikansa vieressa toistaen hanelle kaiken mita me sanoimme.

Keskiviikkoaamuisin meilla on house meeting, johon osallistumme me vapaaehtoiset ja pomomme. Keskustelemme miten meidan elama taalla on sujunut, miten oppitunnit menevat, onko kaikki talossa hyvin jne. Yleensa tama on puolessa tunnissa ohi, mutta talla viikolla keskustelimme toista tuntia. AEC-TEA:lla ei ole paljoa rahaa, ja kavimme ideoimaan miten saisimme seka AEC-TEA:lle enemman nakyvyytta kuin myos rahaa. Pidamme tanaan leipomisillan, minne olemme kutsuneet kaikki vahankin tutut paikalliset. Teemme kaikki omista maistamme jotain perinteista herkkua, esimerkiksi me suomalaiset teemme pullaa, korvapuusteja ja tiikerikakkua. Toivon mukaan paikallisia ilmestyy paikalle. Vaikka kaikki eivat paasisi leipomaan, niin paasemme ainakin viettamaan aikaa yhdessa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Maanantaina menemme sitten markkinoille naiden leivosten kanssa, minne on tulossa koko kaupungin kaikki asukkaat. Yhtaan emme osaa arvioida jaammeko voitolle vai nollille, mutta ainakin paasemme viettamaan aikaa yhdessa. Keskiviikko iltapaivaan/iltaan kuuluu myos portugalin opetusta ja capoeiraa.

Torstaisin meilla on taas koko paiva englannin tunteja lasten kanssa. Onnekseni opettajaparini Lorena puhuu sujuvaa portugalia. Kylla omat taidot ovat jo sen verran kehittyneet, etta useimmiten ymmarran lasten kysymykset, mutta vastaaminen onkin sitten eri asia. Koska on kyseessa englannin oppitunti, en edes yrita puhua heille portugalia vaan vastaan englanniksi ja samalla viiton kasillani mita haluan sanoa. Useimmiten paastaan jopa yhteisymmarrykseen. Vaikka kommunikointi ei ole helppoa, ja kaikki lapset eivat ole mitaan unelmatapauksia pidan naista tunneista erittain paljon. Vaikka he vievat paljon energiaa, saan heista niin paljon hyvaa mielta etta jaksan koko paivan. Talla viikolla puhuimme karnevaaleista, ja mita kukakin teki karnevaaliloman aikana. Ehdottomasti sydantalammittavin kommentti oli, kun eras lapsi kertoi pitaneensa huolta kalastaan koko viikon. Vaikka olosuhteet ovat aivan erilaiset, lapset ovat aivan samanlaisia joka puolella maailmaa. He kertoivat loman aikana leikkineensa kavereidensa kanssa, viettaneensa aikaa perheidensa kanssa ja tietenkin olleensa tietokoneella. Ainut mika erottaa nama suomalaisista lapsista on ihonvari.

Perjantaiaamuisin kayn Andyn kanssa pelaamassa jalkapalloa kehitysvammaisten ryhman kanssa. Pelaaminen on tajuttoman hauskaa, silla kaikki olemme taitojemme kohdalta samalla tasolla (paitsi Andy, joka tuntuu aina voittavan..). Talla viikolla sitten seuraksemme ilmestyi myos ryhma lapsia ja nuoria. Lasten kanssa pelaaminen toimi hyvin, kaikilla oli hauskaa ja he olivat mielettoman taitavia. Kun teinit ilmestyivat kuvaan, minun teki mieli luovuttaa. En ole elaessani nahnyt niin nuoria ja taitavia jalkapallon pelaajia. He tietavat tarkalleen mita muut aikovat tehda ja kaksi poikaa saa helposti kuljetettua pallon kentan paasta paahan vaikka se on taynna vastustajia. Kai se on niin veressa kaikilla, ja kun jo pienena aloitetaan pelkka jalkapallon pelaaminen niin en yhtaan ihmettele naita taitoja. Perjantai-iltapaivisin menen COOPES:lle, missa on mm. organic garden. Olen nyt muutamaan otteeseen siella kaynyt, ja olen paassyt niin kastelemaan kasvimaata kuin kitkemaan rikkaruohoja. Kiva paasta valilla tuulettumaan ja olemaan epasosiaalinen. Silloin talloin saamme palkaksi avustamme heidan itsetuottamia herkkuja, kuten vuohenjuustoa ja marjoja.

Viikonloput meilla on vapaata, ja saamme tehda mita tahdomme. Huomenna olemme lahdossa viereiseen kaupunkiin Jacobinaan vesipuistoon. Se on auki vain sunnuntaisin, joten odotamme kovaa ruuhkaa ja lahdemme aamulla jo ennen puiston aukeamista sita kohti. Tarkoituksena olisi saada vahan lomaa arjesta ja maata koko paiva altailla. :) Viikon paasta meita on lahdossa n. 30 johonkin laheiseen kaupunkiin vesiputouksille. Kuulin myos villia huhua, etta meidan viimeisena viikonloppuna menisimme koko porukalla (kaikki AEC-TEA:n tyontekijat ja meidan kaverit) leireilemaan. En tieda minne, mutta kai se lahempana selviaa.

Kaiken taman hullunmyllyn lisaksi meidan paivittaisiin askareisiin kuuluu ruuanlaitto ja siivoaminen. Valilla on niita paivia, kun tuntuu ettei ehdi tehda muuta kuin olla keittiossa. Joka-aamuiset siivoamiset alkaa klo 7.00. Siivottavana on keittio, patio ja vessat, roskat viedaan ja puutarha kastellaan. Nama sitten jaetaan niin, etta viikottain kaksi ihmista vastaa yhdesta osa-alueesta. Taman viikon ajan olen Hesterin kanssa hoitanut vessoja ja suihkua. Muuten tama homma on ihan siedettavaa, mutta kun vedentulo lakkasi muutamaksi paivaksi, ja mm. emme saaneet vessanponttoa vedettya, oli sen siivoaminen ihan mielenkiintoista puuhaa. Meilla on siis kaksi vessaa, meidan "oma" ja yleinen. Tama public toilet onkin hajonnut, ja vahan valia vesisailio tippuu katosta ja koko huone on taynna vetta. Eilen kuulin ryminaa, juoksin vessaan ja pidin sailiota pystyssa ettei vesi valuisi hukkaan ja huusin Andyn auttamaan. Ironista sinansa, etta koko talosta oli vesi poikki ja ne viimeiset vesipisarat valuivat risan sailion mukana lattialle. Kun kolmatta kertaa saman paivan aikana seisoin yltapaalta vedessa pidellen sailiota ilmassa yrittaen miettia mita tehda, eras paikallinen mies tuli ja korjasi sailion. Ainakin se pysyy paikallaan, mutta eipa vessa vielakaan veda.

Ei tama elama tylsaa ainakaan ole. Talla viikolla soimme lehman sisaelimia, vesi oli poikki melkeimpa kolme paivaa ja tutustumme jatkuvasti uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. Aika juoksee ja paivat kayvat vahiin. Eilen oli tasan kuukausi siihen kun lahdemme. Jottei ajatus lahdosta ahdistaisi niin paljon, olen lopettanut kokonaan sen ajattelemisen. Nain paasee ainakin elamaan taysilla loppuun asti, eika tule laskettua paivia kylmaan Suomeen paluuseen. Jollain tapaa se on kuitenkin alitajunnassa, viime yona nain unta etta pomomme varasti meidan kaikkien passit ja piti meita vankeina taalla.

3 kommenttia:

  1. Kuivalasta terkkuja.. Kaikilla kova ikävä. Kiva kirjoitus arkikuulumisista. Täällä pikkupakkanen ja lumiennätykset paukkuvat :)

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Suunnittelen opiskelijavaihtoa Brasiliassa, voitko suositella. Puhutaanko siellä espanjaa myös

    VastaaPoista
  3. Mitkä on parhaat vuodeajat matkusataa Brasiliaan. Paljonko koko matka maksoi tarkoitan majoitusta lähinnä.

    VastaaPoista