Useampi ihminen on jo sanonut lukevansa blogiani lähes päivittäin, joten eiköhän ole taas aika kertoa kuulumisia.
Ei ole vähään aikaan ollut niin hienoa fiilistä, kun viime viikon perjantaina koulusta kotiin kävellessäni. Seuraavan kerran Dexiin pääseekin rötväämään vasta huhtikuussa. Muutostakin selvisin, koko omaisuus on nyt autotallissa eikä se montaa neliötä vie. Irtisanoin siis kämpän ja keväällä Mikkeliin palatessani alan etsiä uutta (toivottavasti sellainen löytyy..). Onneksi useampi kaveri on luvannut majoittaa minut sohvalleen/vaatekaappiinsa. :D Vaikeinta Mikkelistä lähtiessä oli sanoa heihei kaikille tärkeille ihmisille. Eihän kolme kuukautta ole pitkä aika, mutta joitain kavereita näkee seuraavan kerran vasta syksyllä.
Joulusta on selvitty maha täynnä kinkkua. Äiti jo etukäteen ilmoitti, etten saa lahjaksi mitään muuta kuin reissuun tarvittavia juttuja. Onnekseni sain mm. aurinkorasvaa, aftersunia, laastareita, särkylääkettä ja maitohappobakteereja. Eiköhän niillä nyt alkuun päästä! Madventures-kirja oli ehdottomasti mieleinen, ja joulupäivä kuluikin Etelä-Amerikka lukua lukiessa ;)
Muuttoilmoituksen olen tehnyt jo kaksi kertaa, jokohan se nyt olisi mennyt oikein. No, kaipa ne siellä postissa ovat jo tajunneet että en tällä hetkellä ole mikkeliläinen. Seuraavaksi alkaakin se vaikein vaihe, pakkaaminen. Mitä kaikkea tarvitsee mukaan? Kesävaatteita, bikinit, pyyhe, aurinkorasvaa. Kuinka paljon lämpimiä vaatteita tarvitsee? Kuinka monet sukat otan mukaan? Luotan viimeisen illan paniikkipakkaukseen ja toivon että kaikki tarpeellinen tulee mukaan.
Onhan tässä vielä reilu viikko, aion nukkua, syödä sekä nähdä sukulaisia ja kavereita. Eniten lähdössä jännittää velipuoli, joka on tällä hetkellä Helsinki-Vantaalla turvamiehenä töissä. Uhkasi että saa kuulemma jättää lennolta ilman syytä...
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
maanantai 17. joulukuuta 2012
Lähtölaskenta alkaa!
Viimeiset matkavalmistelut alkaa olla hoidossa (kuten tämän blogin luominen...). Tuntuu että lähtöön on vielä ikuisuus, sillä tämän vuoden puolella pitäisi vielä koulua käydä ja muuttokin on vielä edessä.
Jos ette vielä minua tunne, olen 20-vuotias Jonna Mikkelistä. Opiskelen toista vuotta kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä, ja olen lähdössä suorittamaan ensimmäistä pitkää harjoitteluani Capim Grossoon, Brasiliaan. Tulen työskentelmään vapaaehtoisena AEC-TEA järjestössä, jossa työkuvaani kuuluu pääasiassa englannin kielen opettaminen ja oman kiinnostuksen mukaan projektien vetäminen. Jotta harjoitteluni ei olisi liian helppoa, en tietenkään puhu portugalia, ja kuulemani mukaan paikalliset eivät englannin kieltä taida juuri ollenkaan. En onneksi lähde reissuun yksin, vaan kanssani MAMK:sta lähtee luokkakaverini Taru ja sosiaalialalta Ansku. AEC-TEA:lle on tulossa muitakin vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa, joten eiköhän me saada melko monikulttuurinen harjoittelu aikaiseksi!
Lennot on varattu, rokotukset otettu ja (melkein) kaikki paperityö tehty. Nyt ei auta muu kuin odotella lähtöä! Tammikuun 4. päivä klo 5.40. lähtee lentomme Helsingistä, ja seuraavan kerran toivottavasti-ei-niin-kylmään Suomeen saavun maaliskuun viimeinen päivä. Parhaani mukaan kirjoittelen blogiin fiiliksiä miltä meno näyttää maailman toisella puolella seuraavien kuukausien ajan. Tämän blogin lisäksi päivittelen kuulumisiani Mikkelin ammattikorkeakoulu - Sinne on päästävä! -facebook-sivuille. Kannattaa tykätä sivusta, niin pääsette käsiksi kuvamateriaaliin suoraan paikan päältä.
Pidemmittä puheitta back to reality, alan kirjoittamaan vuoden viimeisimpiä koulutehtäviä valmiiksi. Palaan taas asiaan lähdön lähestyessä :)
Jos ette vielä minua tunne, olen 20-vuotias Jonna Mikkelistä. Opiskelen toista vuotta kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä, ja olen lähdössä suorittamaan ensimmäistä pitkää harjoitteluani Capim Grossoon, Brasiliaan. Tulen työskentelmään vapaaehtoisena AEC-TEA järjestössä, jossa työkuvaani kuuluu pääasiassa englannin kielen opettaminen ja oman kiinnostuksen mukaan projektien vetäminen. Jotta harjoitteluni ei olisi liian helppoa, en tietenkään puhu portugalia, ja kuulemani mukaan paikalliset eivät englannin kieltä taida juuri ollenkaan. En onneksi lähde reissuun yksin, vaan kanssani MAMK:sta lähtee luokkakaverini Taru ja sosiaalialalta Ansku. AEC-TEA:lle on tulossa muitakin vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa, joten eiköhän me saada melko monikulttuurinen harjoittelu aikaiseksi!
Lennot on varattu, rokotukset otettu ja (melkein) kaikki paperityö tehty. Nyt ei auta muu kuin odotella lähtöä! Tammikuun 4. päivä klo 5.40. lähtee lentomme Helsingistä, ja seuraavan kerran toivottavasti-ei-niin-kylmään Suomeen saavun maaliskuun viimeinen päivä. Parhaani mukaan kirjoittelen blogiin fiiliksiä miltä meno näyttää maailman toisella puolella seuraavien kuukausien ajan. Tämän blogin lisäksi päivittelen kuulumisiani Mikkelin ammattikorkeakoulu - Sinne on päästävä! -facebook-sivuille. Kannattaa tykätä sivusta, niin pääsette käsiksi kuvamateriaaliin suoraan paikan päältä.
Pidemmittä puheitta back to reality, alan kirjoittamaan vuoden viimeisimpiä koulutehtäviä valmiiksi. Palaan taas asiaan lähdön lähestyessä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)