Otokanelamaa

Viimeinkin arki on alkanut. Maanantai-iltana saavuimme Capim Grossoon, missa talon tyontekijat olivat valmistaneet meille ruuan valmiiksi. Yhdessa syotiin, meille lyotiin avaimet kateen ja kaikki poistuivat paikalta tunnin sisaan sanoen etta nin koko jarjesto kuin vapaaehtoistentalo on nyt meidan vastuulla. 

Maanantaiaamuna lahdimme siis jo kahdeksan jalkeen Morro de Sao Paulosta matkantekoon, jotta ehtisimme perille Capim Grossoon suht hyvissa ajoin. Vahingosta viisastuneena olin siis hankkinut matkapahoinvointilaaketta, mika maistui aivan kirsikkalikoorille. Olisihan sen voinut ennalta arvata, etta kun meren poikki menemme pienella veneella tulee siita aikamoista kyytia. Taytyy myontaa etta matka oli  pahempi kuin kaikki linnanmaen laitteet samaan aikaan. Aallot loivat veneen sisalle niin, etta olimme lapimarkia ylta paalta. Vanha kaveri matkapahoinvointi iski laakkeista huolimatta ja kylla, oksensin koko kolme tuntia taukoamatta. Ensimmaista kertaa talla reissulla paleli ja aallot loivat suolavetta silmiin niin, ettei silmia meinannut saada auki. Siina kolme tuntia kylmissani oksentaessani suolaa silmissa teki mieli lahinna soitaa aitille ja itkea. Jalkeenpain puhuimme matkasta ja kaikki olimme miettineet etta tuosta matkasta emme hengissa selvia. Taalla kuitenkin viela ollaan!

Arki on lahtenyt hiljalleen kayntiin, olemme lahinna tutustuneet ihmisiin ja paikkoihin. Mina alan opettamaan lasten englanninkursseja ja nainpa sain vastuulleni koko englannin kurssin tuntien suunnittelun. Tanaankin makasin vain riippumatossa ja pohdin mita kaikkea sita lasten kanssa keksiikaan :) Olemme tutustuneet kaupunkiin ja mahdollisiin muihin tyopaikkoihin taalla. Tahtoisin menna viereiseen paivakotiin, mutta se aukeaa ilmeisesti vasta lahempana meidan taalta lahtoa. Olin etukateen varautunut taman kaupungin olevan joku Korian kokoinen mesta, kun kaikki tata niin pieneksi vaittivat. Tamahan on melkeimpa Mikkelin kokoinen kaupunki, minulle taysin sopiva.

Tahan mennessa talla viikolla olemme siivonneet, laittaneet ruokaa ja opetelleet portugalia. Paikallinen englannin opiskelija on suostunut auttamaan meita portugalin kanssa, ja onhan sita jo opittu kaikki perustervehdykset ja pienet asiat osaa hyvin hoitaa itse. Talo missa me asumme on siis samassa rakennuksessa tyopaikkamme kanssa. Niita erottaa vain yksi ovi, mika on aina avoinna. Niinpa meidan "kodissamme" ravaa jatkuvasti porukkaa, mutta eipa ainakaan ole yksinaista. Tanaan meilla oli vapaaehtoistentalon puolella deep cleaning, ja meille opetetiin miten talo puhdistetaan perusteellisesti. Yhtakkia wc:n paivittainen peseminen sai merkityksen, kun kerrottiin etta otokat pesivat sinne muuten. Tuntuu etta otokoita on taalla jokapuolella. Vaikka olen oisin kayttanyt hyttysverkkoa ja talla hetkella jo hyttysmyrkkya, on minut jalat syoty siihen kuntoon etta nayttaa lahinna rutolta. Enaa ei ole kyse kymmenista, vaan lahinna sadasta hyttysensyomasta pelkastaan jaloissa. Yllattavan nopeasti sita on tottunut sellaisiin asioihin, mita aikaisemmin ajatteli ettei ikina opi. Kuten wc-paperi laitetaan roskikseen, ei ponttoon ja suihkun aina niin kylma vesi ei tunnu yhtaan pahalta.

Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta minulla alkaa kohta ensimmainen sambatuntini! Eras tyokaveri lupasi opetaa meille samban perusaskeleet, ja kuulemma parin paivan paasta han aiko vieda meidat ihmisten ilmoille sita tanssimaan... Huomenna paasen myos ensimmaiselle capoiera-tunnilleni! Eilen illalla kun olimme kaikki yhdessa syomassa, ulkoa kantautui musiikkia ja lahdimme parin ihmisen voimin sita seuraamaan. Ensin ohitimme kirkon, missa ihmiset lauloivat niin kovaa etta aani kantautui ulos. Aivan kirkon vieressa katulampun alla oli capoiera-ryhma harjoittelemassa. Mietinkin etta mahtavatkohan he harjoitella oman musiikin vai kirkkovirsien tahtiin :D Eilen oli siis ukkonen ja kaduilta oli sahkot poikki, minka vuoksi capoieraa harrastettiin katulampun alla. Oli kylla mielenkiintoinen myrsky, salamat valahtelivat monen tunnin ajat, mutta ukkonen ei jyrissyt ja vetta satoi ehka kahden minuutin ajan.