Ollaan nyt pari paivaa pohdittu uusien tuttavuuksien kanssa rikollisuutta Salvadorissa. Jopa paikallisia miehia on varoitettu rosvoista sun muusta. Itsekin olen monelta ihmiselta kuullut kuinka heidat on taalla pain ryostetty jo ensimmaisena paivana. Janna sinansa, meilta ei ole mitaan viety eika ole edes ollut mitaan uhkaavia tilanteita. Kenties johtuu siita, etta emme menneet sinne hostelliin mita meille suositeltiin, missa todennakoisesti kay enemman turisteja. Taalla missa me ollaan on vain brasilialaisia matkaajia, ja tuntuu etta kaupungillakin uskaltaa liikkua vapaasti. Eilen olin hetken yksin rannalla mukanani kolmen ihmisen tavarat. Kavin ottamaan valokuvia paikasta, ja totesin etta jos joku tahtoisi minut ryostaa en mahtaisi asialle mitaan. Noh, kukaan ei edes liikahtanut minuun painkaan.
Tuntuu etta me ollaan yleinen vitsi taalla - mutta hyvalla tavalla. Hostellin viereisessa minikaupassa vetta ostaessa kassamies yritti puhua meille, ja vastatessani vain "ingles?" kaikki kaupan tyontekijat repesivat nauruun. Tulihan siina itsekkin naurettua, tosin en tieda mille. Hostellissa ensimmaisina paivina kun olemme yrittaneet selvittaa kaytannon asioita sanakirja kadessa tuntuu etta yksi jos toinenkin tyontekija ja hostellikaveri on todennut tilanteen huvittavaksi. Eipa siina mitaan, tiedetaan ainakin mita on aamupala ja ilmastointi portugaliksi ja vatsalihaksia tulee treenattua nauramalla paljon :D
Eika me olla pelkastaan vitsi, vaan jatkuvasti huomion keskipiste. Meidan ei tarvitse tehda yhtaan mitaan mutta kuitenkin huomio kaantyy aina meihin. Hetki sitten bussissa istuessamme kyytiin hyppasi mies, joka myi cd-levyja ja soitti samalla musiikkia. Kovaan aaneen han jotain huuteli portugaliksi, joten pienen hetken jalkeen en jaksanut edes seurata tilannetta. Kun kaansin katseeni pois, tunsin kuinka muitten katseet kohdistuivat minuun. En tieda mita cd-mies sanoi, mutta jokainen kanssamatkustaja tuijotti minua ja hymyili. Hetken ihmettelyn jalkeen kaikki nauroivat, ja itsekin nauroin mukana vaikka tiesin hyvin olevan naurun syyna.
Viereisella rannalla ollaan huomattu etta perinteisten aurinkolasien ja jaatelon lisaksi siella myydaan vaikka mita. Eilen eteemme pysahtyi mies, joka hiilloksilla paistoi jotakin valkoista (myohemmin paljastui juustoksi) ja mita paikalliset soivat. Jaimme katselemaan toimintaa, kunnes vieressa ollut pariskunta alkoi "kauppamaan" kyseista syotavaa meille. Hetken keskustelun (=kasien huitomisen) jalkeen paatimme maistaa ruokaa, ja tahan mennessa ainakin nelja eri seuruetta oli keraantynyt ymparillemme seuraamaan mita mielta olemme ruuasta. Noh, se maistui juustolle mika on ollut koko paivan rannalla ja sen jalkeen sita on hieman hiillostettu. Jos nyt sairastumme niin ainakin tiedamme mista se johtuu. Syotyamme juustoa kaupannut nainen kavi ilmeisesti kauppaamaan miestaan meille. Eikai se ollutkaan pariskunta. Taman episodin jalkeen olimme lahdossa rannalta ja pukiessani huomasin useamman naisen tarkkailevan meita hymyillen. Johan on kun ei edes vaatteita saa pistaa paalleen rauhassa!
Taalla tulee jatkuvasti naurettua, usein ilman mitaan syyta, mutta kaikki taalla ovat hyvalla tuulella jatkuvasti. En tieda vaikuttaako se aurinko niin paljon ihmisten fiiliksiin, vai vaikuttaako lahestyvat karnevaalit asiaan... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti