Eu vou para Finlandia em dois meis.

Ensimmaista kertaa talla viikolla oikeasti otti paahan olla taalla. Toisaalta ensimmaista kertaa nyt tama paikka tuntuu kodilta. Kun sita on viime aikoina ottanut muuttamisen harrastukseksi niin on oppinut melko nopeasti sopeutumaan uusiin paikkoihin. Nama ihmisetkin alkavat tuntua jo perheelta. Eika pelkastaan muut vapaaehtoiset, vaan myos paikalliset tyontekijat. Haluan nyt viela tassa sanoa, etta on ollut mukava kuulla etta ihmiset lukevat tata blogia. En ole erikseen jaksanut/ehtinyt vastaa kommentteihin, vaikka kaikki olenkin useampaan otteeseen lukenut lapi.

Englannin tuntien pito on lahtenyt taalla kayntiin. Lapsille on yhteensa nelja kurssia (luokiteltu ian ja osaamisen mukaan), ja nailla kursseilla on yhteensa viisi osallistujaa. Onpahan enemman aikaa keskittya henkilokohtaiseen opettamiseen. Ennen karnevaaleja ei pideta kunnon opetusta, enemmankin tutustutaan toisiimme ja etenkin lasten kanssa leikitaan ja pidetaan hauskaa. Olemme siis kerranneet mita he jo osaavat, kuten numeroita ja vareja. Tanaan kaytin oppituntini jalkapallon pomputtamiseen ja unon pelaamiseen. Naytin lapsille kuvia Suomesta ja etenkin lumesta. Eras poika tuli istumaan aivan viereeni, vertaili hetken aikaa ihonvarejamme ja totesi etta lumi on tehnyt minusta valkoisen. Vaikka ei lasten kanssa yhteista kielta loydy niin tunnit ovat olleet mielettoman hauskoja. :) Autoin myos Tarua Level 1 tunneilla, missa pidettiin Suomi-esitelma. Yhdessa tanssimme siis letkajenkkaa pitkin pihoja, ja viela tuntien jalkeen oppilaat tulivat tanssimaan kanssamme.

Ensi viikolla on jo karnevaalit, ja tarkoituksena olisi menna Salvadoriin. Mitaan ei ole viela varattu, joten saa nahda miten tassa kay. Paikan paalle menemme vaikka siihen menisi kuukauden tuet (niinkuin varmasti meneekin) ja joutuisimme nukkumaan katuojassa.

Kultuurieroja tulee pohdittua vahan valia. Eika pelkastaan Suomi-Brasilia eroja, vaan myos muiden vapaaehtoisten kotimaiden valilla. Meidan jenkkivahvistus saa minut valilla itkun partaalle, kun han kertoo ettei osaa ajaa manuaaliautoa eika pyorailla. Jollain tapaa siihen on tottunut, ettei mikaan tapahdu ajallaan. Mistaan ei tarvitse turhaan stressata ja kaikki hoituu jollain tapaa. Vaikka kaikkea venytetaan mahdollisimman pitkalle, tapahtuu asioita silti aivan yllattaen ja kiireella. Koko ajan pitaisi olla lahtovalmiina, silla koska tahansa joku voi tulla pyytamaan mukaansa viereiselle plazalle tai kaupungin ulkopuolelle reissuun.  Viime viikolla oli Hesterin ja Andyn synttarit, ja etukateen suunniteltiin mita tekisimme niina paivina. Hesterin synttaripaivana oli sovittu, etta capoeiran jalkeen meille tulisi kavereita kylaan ja juhlisimme yhdessa. Kun tulimme capoeirasta, kaikki enemman ja vahemman tutut olivatkin jo saapuneet. Hikisina ja nalkaisina kavimme tekemaan ruokaa, kun kaikki vieraat soivat kakkua. Kun ruoka oli valmista ja istuimme alas, meille kerrottiin etta korttelin paassa on dinnerpartyt jarjestetty synttareiden kunniaksi, mitka alkaisivat valittomasti. Ihmettelimme vain, miksi kukaan ei maininnut asiaa ennenkun aloimme laittamaan ruokaa, tai ennenkun aloimme syomaan. Yhtakkia kaikki haipyivat ja me jaimme ihmeissamme syomaan.

Otokoihin on tottunut melko hyvin. Tai eipa tassa ole muita vaihtoehtoja kuin tottua niihin. Eilen olin suihkussa, ja ihmettelin miten minulla on jalassa oudon varinen hyttysenpurema mita en ollut aikaisemmin huomannut. Hetken paasta tuo "hyttysenpurema" tipahti ja huomasin sen olevan hamahakki. Eraana aamuna kun herasin hyttysverkossani oli torakka. Yritin hankkiutua siita eroon mutta en onnistunut, ja se jai kai asumaan sankyni alle. Kerran mennessani nukkumaan huomasin sankyni olevan taynna muurahaisia. Olin niin vasynyt, etta ravistelin vain peittoa ulkona ja menin nukkumaan. Yolla herasin pari kertaa siihen kun joku vipelsi kaulallani, mutta en jaksanut kauheasti valittaa. Eilen aamuna vessan ovella oli kaarme. Onneksi meilla on edes yksi mies talossa, joka hoitaa tallaiset tilanteet. Tarvitsee vain kerran kiljaista ja Andy jo juoksee paikalle ja kysyy meniko joku rikki vai onko kyseessa jokin elain.

Taalla on tapahtunut niin paljon etten tieda miten saisin kaiken mahtumaan tanne, tai miten edes muistaisin kaiken. Tanaan teimme pihallemme pienen puutarhan. Kylla sita sai maan myllattya ilman mitaan tyokaluja. Yksi kaveri kaivoi maata lapiolla kun me muut kasin sekotimme uutta multaa vanhaan maahan ja heittelimme suurimpia otokoita pois tielta. Olen kaynyt naapurikaupungissa Jacobinassa (missa on aivan mieleton uimamesta), tutustunut jatkuvasti uusiin ihmisiin, oppinut muutaman sanan lisaa portugalia, nukkunut paivaunia mangopuun alla, oppinut elamaan kylman suihkun kanssa (itseasiassa valilla vesi tuntuu jopa lampimalta) ja ennenkaikkea sopeutunut paikalliseen elamaan. Taman paremmin asiat eivat voisi menna, vaikka tuntuukin etta aika menee aivan liian nopeasti. Kahden kuukauden kuluttua olenkin jo Suomessa.