Hiuksissa hiekkaa

Viimeinen lomapaiva, huominen menee matkustaessa ja viimeinkin saavutaan harkkapaikalle ja kohtahan se arki taas alkaakin. Virallisesti meilla alkaa tyot tammikuun 28. pva, seuraavat kaksi viikkoa meille pidetaan jonkinnakoista perehdytysta tyohon ja meille opetetaan portugalia. Muut vapaaehtoiset saapuvat vasta tammikuun lopussa, eli toisin sanoen jatkamme eloa viela kolmistaan pari viikkoa. Lomasta on otettu kaikki irti, rannalla on maattu paivittain ja yhta sun toista on ehtinyt tapahtumaan.

Torstaina saavuimme Salvadorista tanne Morro de São Pauloon. Matkanteko ei ole hetkeen ollut nain mielenkiintoista; lahdimme ferry-boatilla, mika vei meidat bussille ja mista sitten tulimme jonkinnakoisella "rahtilaivalla" kohteeseen. Lamminta on ollut joka paiva paalle kolmekymmenta, luojan kiitos hostelleissa on ollut ilmastoinnit. Yoksi lampo laskee meinaan ehka kolmeenkymmeneen... Morro de São Paulo on aivan ihana paikka, jos ei lasketa kaikkia turisteja jotka taalla pyorivat. Argentiinalaisia on taalla melkeimpa enemman kun brasilialaisia, joten portugalin lisaksi on ollut pakko oppia espanjaa. Hostellissa ollaan tutustuttu jalleen aivan mielettomiin tyyppeihin. Hauskin sattumus oli argentiinalainen Karen, joka tuli rannalla pyytamaan minua laittamaan hanen selkaansa aurinkorasvaa. Jaimme juttelemaan, ja selvisi etta majoitumme samassa hostellissa. Pian tajusimmekin, etta olemme viela samassa huoneessa! Niinpa perjantaiaamusta lahtien ollaan oltu yotapaivaa Karenin kanssa.

Uskaltauduin menemaan No Fear Adventuren jonkinlaiseen elamysjuttuun. 70 metrin korkeudesta lahti 300 metria pitka vaijeri mereen. Ensin piti kiiveta vuorelle, mista sitten vain hypattiin reunalta. Oli ihan tajuttoman siistia! Tanaan Taru oli menossa tekemaan samaa, mutta meille ilmoitettiin vaijereiden olevan epakunnossa joten eipa Taru paassyt hyppamaan. Noh, onneksi ei hajonnut silloin kun itse oli hyppaamassa! Eika sita nyt oikein tieda miten taalla tuollaisia huolletaan ja hoidetaan.

Salvadorissa kavimme eraissa street partyissa ja perjantaina olimme rantajuhlissa joissa esiintyi hunksit-gone-black :D Pari iltaa seurattuani juhlimista en vielakaan ymmarra miten naiden ihmisten (myos miesten) lanteet liikkuvat. Jokainen osaa heiluttaa persettaan ja liikkua sulavasti. Nauroimme kerran, kuinka erotumme pelkan tanssityylimme perusteella joukosta. Ehkapa sita tassa parin kuukauden aikana ehtii viela oppia. Samaisena perjantaina tutustuimme juhlissa muihin eurooppalaisiin tyyppeihin. Aamun sarastaessa lahdimme baarista rannalle katsomaan auringonlaskua, ja ruotsalaisten poikien kanssa kavimme viela aamu-uinnilla. Tieda sitten kuinka myohaan juhlat olisivat jatkuneet, mutta seitsemalta luovutimme ja kikattaen kavelimme aamuun herailevan kylan lapi hostellille.

Morro de São Paulo on sii saari, ja joka puolella on rantoja. Lauantaina emme halunneet jaada suosituimmille turisti- ja perherannoille, vaan lahdimme saaren toisella puolella olevalle rannalle, missa ei kuulemma kay paljoa ihmisia kun sinne on niin vaikea kulkea. Lakuveden aikaan kulkeminen on helppoa, mutta nousuveden aikaan rannalta ei paase pois. Vesi siis laskee huomattavasti yon aikana ja iltapaivalla nousee vauhdilla takaisin. Selvisimme rannalle hyvin, ja vasyneina nukahdimme kaikki melkeimpa heti. Herasin siihen kun aallot melkein huuhtoivat tavarani mereen. Hetken ihmettelyn jalkeen totesimme etta pian vesi nousee niin korkealle etta jaamme rannalle jumiin. Lahdimme siis samaa reittia takaisin - rantoja pitkin kavelemaan. Vesi olikin jo noussut ja jouduimme tarpomaan milloin meressa kantaen laukkujamme korkealla ja milloin puissa kiipeillen. Kaikki tavarat kastuivat kuten myos me, mutta hauskaa oli silti!

Eihan elama ole taalla ollut pelkkaa juhlimista ja auringonottoa, naurettiinkin tassa kuinka meilla kaikilla kolmella on jalat aivan paskana. Ansku poltti jalkansa auringossa jo ensimmaisina paivina, eika turvotus helpottanut viikossa millaan. Niinpa eilen han kavi Karenin tulkkaamana paikallisessa ensiavussa ja sielta maarattiinkin antibioottikuurin lisaksi ties mita laakkeita. Itse eilen aamulla herattessani huomasin toisen saareni olevan aivan otokoiden syoma. Jo Suomessa otokoiden pistot turpoavat ja ovat erittain kipeita, joten ei taallakaan yhtaan helpommalla paase. Lahes koko saari on punainen ja turvonnut, ei muuta kun heinixia naamaan ja kortisonia jalkaan! Taman lisaksi Tarun tanaan meressa uidessa meduusa (tai joku meduusan kaveri) poltti hanta molemmista jaloista. Rantaensiapukaverit pelastivat ja hieroivat limea pistokohtiin :D Huhhuh, toivottavasti nama kohta paranevat.

Talla hetkella istun hostellin laheisessa internet-mestassa, missa on laja tietokoneita rivissa ja pienta maksua vastaan naita saa kayttaa. Hikinen pappa (oikeasti hikinen, taalla haisee) tuijottaa koko aika. Lahdenkin tasta papan ystavallisen katseen alta viettamaan viimeista lomailtaa illallisen kautta rannalle.